Hukkuminen ei Näytä Hukkumiselta

Home/Boating Safety, Water Safety/Hukkuminen ei Näytä Hukkumiselta

汉语 tiếng ViệtEspañolFrançaisPortuguêsromânăDeutschSvenskaČeštinaРусскоÍslenskaAudio VersionEnglish

(Finnish Translation by Kaj Söderholm)

Tuore kapteeni hyppäsi kannelta vaatteet yllään ja juoksi veden halki. Entisenä hengenpelastajana hän piti katseensa pelastettavassaan ja suuntasi rannan ja veneen välissä uimassa olleen pariskunnan luo. “Luulen, että hän kuvittelee sinun olevan hukkumaisillaan” mies sanoi vaimolleen. He olivat räiskytelleet vettä toistensa päälle ja nainen oli kirkunut. Nyt he kuitenkin vain seisoivat hiekkasärkällä kaulaa myöten vedessä. “Olemme kunnossa. Mitä hän tekee?”, nainen kysyi kiusaantuneena. “Olemme kunnossa!”, mies huusi huitoen kapteenia pois.  “Pois tieltä!” kapteeni karjaisi uidessaan hämmästyneen pariskunnan välistä. Parin takana, vajaan kolmen metrin päässä, heidän yhdeksänvuotias tyttärensä oli hukkumaisillaan. Päästyään turvallisesti veden pinnalle ja kapteenin syliin, tyttö purskahti itkuun: “Isi!”

Mitä sellaista viidentoista metrin päässä ollut kapteeni huomasi, mitä tytön isä ei voinut aavistaa vain kolmen metrin päästä? Hukkuminen ei ole raju tapahtuma pärskimisineen ja avunhuutoineen, kuten useimmat ihmiset olettavat. Tarinan kapteenilla oli takanaan asiantuntijoiden antama koulutus ja vuosien kokemus hukkuvan tunnistamisessa. Tytön isä puolestaan oli oppinut miltä hukkuminen näyttää katsomalla televisiota. Jos kuljet vesillä tai veden äärellä (tämä koskee jokaista meitä) varmista, että tiedät mitä tunnusmerkkejä etsiä, kun ihminen joutuu veden varaan. Ennen kuin tyttö huusi itkuisesti: “isi”, hän oli ollut hiljaa.

Entisenä rannikkovartioston pintapelastajana tämä tarina ei yllättänyt minua. Hukkuminen on lähes aina petollisen hiljainen tapahtuma. Huitomista, pärskimistä ja huutamista, jota olemme oppineet television ansiosta odottamaan, tapahtuu harvoin tosielämässä.

Vaistomainen hukkumisreaktio (The Instinctive Drowning Response) – tohtori Francesco A. Pian käyttämä nimitys – on ihmisen vaistomainen tapa välttää todellista tai kuviteltua tukehtumista vedessä. Se ei näytä siltä, mitä useimmat ihmiset odottavat. Siihen liittyy hyvin vähän roiskeita, ei käsien huitomista, eikä minkäänlaista avunhuutoa.

Tilastojen mukaan USA:ssa alle 15-vuotiaiden lasten kuolinsyistä hukkuminen on toisella sijalla heti liikenneonnettomuuksien jälkeen (2006). Noin 750 lapsesta, jotka hukkuvat ensi vuonna, puolet hukkuu vajaan 25 metrin päässä vanhemmistaan tai muista aikuisista. Kymmenessä prosentissa noista tapauksista aikuinen katselee hukkumista tietämättään (lähde: CDC – Center for Disease Control and Prevention). Hukkuminen ei näytä hukkumiselta. Tohtori Pian artikkelissa Coast Guard’s On Scene Magazinessa on kuvattu vaistomainen hukkumisreaktio seuraavasti:

  1. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hukkuva ihminen ei fysiologisesti pysty huutamaan apua. Hengityselimet on tarkoitettu hengittämiseen kun taas puhe on toissijainen tai päällekkäinen toiminto. Hengityksen on toimittava ennen kuin puhuminen onnistuu.
  2. Hukkuvan ihmisen suu nousee ja laskee vuorotellen vedenpinnan ylä- ja alapuolelle. Hukkuvan ihmisen suu ei ole veden pinnan yläpuolella riittävän pitkään, jotta hän ehtisi hengittää ulos, hengittää sisään ja huutaa apua. Kun hukkuvan ihmisen suu on pinnan yläpuolella, hän hengittää ulos ja sisään nopeasti suun alkaessa jo painua takaisin pinnan alle.
  3. Hukkuva ihminen ei huido apua. Hän levittää vaistomaisesti kädet sivuilleen ja painaa niillä veden pintaa vasten. Painamalla veden pintaa alas, hukkuva yrittää kammeta kehoaan ylöspäin, jotta voisi nostaa suunsa vedestä ja hengittää.
  4. Vaistomaisen hukkumisreaktion aikana ihminen ei voi tietoisesti hallita käsivarsiensa liikkeitä. Veden pinnalla kamppaileva hukkuva ihminen ei voi pysäyttää uppoamistaan eikä tehdä vapaaehtoisia liikkeitä kuten heiluttaa käsiään apua pyytääkseen, siirtyä pelastushenkilöstön luo tai kurkottaa pelastusvälineitä kohti.
  5. Vaistomaisen hukkumisreaktion aikana ihmisen keho on vedessä pystyasennossa, eikä hän tee näkyviä potkimisliikkeitä. Hukkuvan ihmisen taistelu veden pinnalla kestää 20–60 sekuntia ennen uppoamista, ellei koulutettu hengenpelastaja ehdi apuun.

(Lähde: On Scene Magazine: Fall 2006 (sivu 14))

Tämä ei tarkoita, että apua huutava ja huitova ihminen ei olisi todellisessa hädässä. Hän kokee paniikkia. Sitä ei aina esiinny ennen vaistomaisen hukkumisreaktion alkamista. Paniikki ei kestä kauaa, mutta toisin kuin todella hukkuvat, nämä uhrit voivat silti avustaa omaa pelastamistaan. He voivat tarttua köysiin, heitettyihin pelastusrenkaisiin jne.

  • Tarkkaile näitä tunnusmerkkejä, kun henkilö on vedessä:
  • Pää on syvällä vedessä, suu on veden pinnan tasolla
  • Pää on takakenossa, suu on auki
  • Katse on lasittunut ja tyhjä, henkilö ei kykene tarkentamaan katsettaan
  • Silmät ovat kiinni
  • Hiukset ovat otsalla tai silmien päällä
  • Ei käytä jalkojaan – on pystyasennossa
  • Hyperventiloi tai haukkoo henkeään
  • Yrittää uida johonkin suuntaan, mutta ei pääse eteenpäin
  • Yrittää kääntyä selälleen
  • Näyttää kiipeävän näkymättömiä tikkaita

Jos joku putoaa veteen ja kaikki näyttää olevan kunnossa, älä ole liian varma. Joskus yleisin merkki hukkumisesta on, että henkilö ei näytä hukkuvan. Hukkuva voi näyttää vain polkevan vettä ja katselevan ylös kannelle. Yksi tapa varmistua on kysyä:”Oletko kunnossa?” Jos hän pystyy vastaamaan, hän todennäköisesti on. Jos hän vain tuijottaa takaisin, sinulla voi olla alle 30 sekuntia aikaa auttaa. Ja vanhemmat – vedessä leikkivät lapset metelöivät. Kun he ovat hiljaa, mene paikalle ja selvitä, miksi.

www.facebook.com/watersafety

 

Please shareShare on Facebook45.5kTweet about this on TwitterShare on LinkedIn24Share on Google+0Pin on Pinterest1Share on Reddit0Email this to someone
By | 2017-05-18T15:30:02+00:00 June 3rd, 2010|Boating Safety, Water Safety|53 Comments

About the Author:

  • Kiitos

    Hyvä postaus! Erittäin ajankohtainen.

    Se minua jäi vaivaamaan, että missä nuo 750 lasta hukkuu (missä maassa CDC toimii ja millaisesta joukosta tuo 750 lasta on)? Se ehkä auttaisi suhteuttamaan noita muitakin annettuja lukuja Suomeen.

  • Aeta

    Mikäli seuraat tiedotusvälineitä vaikkapa 2011 pääsiäisen osalta, ei noilla numeroilla ja tilastohukkumisilla ole merkitystä. Yksikin hukkunut lapsi on liikaa.

  • MT

    CDC on Yhdysvaltain esikuva ECDC:lle, joka taasen on meillä Euroopassa vastaava keskus.

  • Judyannhamalainen



    -this is a very good article.
    -good to know those REAL signs
    of a drowning person.
    -very informative.

    thank you so much for sharing these
    kind of stuff…
    this is a very helpful advice.

  • JMJ

    Itse olen ollut lapsena noin 20 sekunnin päässä lopullisesta hukkumisesta. Kuvaus on omiin kokemuksiini nähden viiltävän tarkka. Ketään syyttämättä haluan muistuttaa, että kun rannalla ollaan pienten lasten kanssa, vastuulliset vanhemmat eivät lue kirjaa, eivät ota aurinkoa, eivätkä nuku. Seuraukset voivat nimittäin olla kammottavia.

  • Dialio

    ” rannalla ollaan pienten lasten kanssa, vastuulliset vanhemmat eivät lue kirjaa, eivät ota aurinkoa, eivätkä nuku.”

    Nollatoleranssi ei toimi ihmisten kanssa. Kyllä vastuulliset vanhemmatkin saavat rentoutua rannalla…ellei haluta vastuullisia burnout vanhempia

  • Vastuullinen vanhempi

    Eivät muuten saa, elleivät sido lapsiaan kiinni. Yhden aikuisen täytyy aina olla silmät tarkkana, kun ollaan rannalla lasten kanssa. Jos haluaa rentoutua rannalla, täytyy jättää lapset kotiin, tai osata rentoutua lasten ehdoilla. Tai jos aikuisia on mukana toinenkin, voi vuorotella. Ei paljoa lohduta, että on saanut rannalla rentoutua, jos lapsi on hukkunut.

  • I will be updateing the translation tonight. I was sent a new one. 🙂

  • Guest

    se on just näin!!

  • Kaj

    Muutamat ovat kommentoineet huonoa suomennostani – Pahoitteluni tuosta.
    Koska tätä artikkelia on kuitenkin jaettu yllättävänkin ahkerasti netissä, toimitin toivottavasti hiukan sujuvamman käännöksen Mariolle. Tärkeintä tässä on kuitenkin asiasisältö eikä kielioppi.

    – Kaj

  • Enkeli_91

    Ihana, että näinkin loistavia artikkeleita julkaistaan! Itse olen meinannut pienenä hukkua, mutta isäni näki merkit ja näin ollen olen hengissä ja sain vuorostani auttaa myöhemmin kolmivuotiasta veljeäni.
    Mulle on aina opetettu, että niin kauan kun ihminen meluaa kaikki on hyvin tai ainakaan ei niin vakavasti et henki ois kyseessä (varsinkin jos lapsi), mut heti kun tulee hiljaista niin apua on saatava JA ÄKKIÄ!
    Todella hyvä artikkeli! Kaikkien pitäisi lukea!

  • Emma

    Ei se kyllä vieläkään ole ihan oikein suomennettu. “Sprinted” uintiyhteydessä on enemmänkin “syöksyä” kuin “juosta”. Oli siellä muitakin virheitä, mutta en viitsi kaikkia niitä tuoda esille.

  • Japo83

    Todella hyvä ja suositeltava artikkeli vietäväksi eteenpäin. Itse pelastin nuorempana 3-vuotiaan pikkuveljeni hukkumiselta, kuullessani mökin laiturilta molskahduksen ja tajutessani ettei ääniä kuulunut enää. Veli oli jo tuossa vaiheessa täysin pinnan alla. Hengenlähtö oli tuolloin todella lähellä. Kylmää edelleen tuota hetkeä ajatellessani.

  • Kaj

    Still seems to be the old one…

  • Movielunatic

    Itse olen pelastanut Timo poikani uimahallissa. Olin käyttämässä kahta poikaani Raksilan uimahallissa joskus 1979. Vanhempi ja varovaisempi pyöri jaloissani, nuorempi meni tukka putkella. Yritin tarkkailla silmät selässäkin ja huomasin Timon olevan lasten altaan syvässä päässä peppu pystyssä ja pää veden alla pystyyn yrittäen. Juoksin muutamalla loikalla hänen luokseen ja hetken pärskimisen jälkeen meno jatkui. Tyttären Joonatan pojalle kävi juuri samalla tavalla, kun olimme Kiiminkijokirannassa, itsellä oli kamera ja piti huomauttaa Mariaa, että käyppä nopsaa noutamassa Joonatan tuolta vedestä, sillä hänellä näyttää olevan hätä, peppu vain vilahteli painavan pään ollessa veden alla. Vaikka Maria katseli Joonatania, hän ei tajunnut tilanteen vakavuutta! Onneksi molemmissa tapauksissa selvittiin pelkällä säikähdyksellä!

  • ôÔ

    mari keskittyy: oikeinkirjoitus
    muut keskittyvät: HUKKUVAN IHMISEN TUNNISTAMISEEN

    näin voin todeta että onneksi Mari ei ole hengenpelastaja/rantavahti.. ethän ole?!?!
    jätin pilkun käytön vasten omia käytäntöjä pois samoin isot alkukirjaimet jotta mari ei voi lukea tätä ja älytä että vittuilen hänelle. loppuun sijoitan aivan absurdin ja virheellisen merkkiyhdistelmän eli hymiön

    (:

  • Alaikäinen enkeli

    Ohhoh, taas tuli tarpeellista tietoa elämää varten -myös niiden pelastamiseen. Olen käynyt muutamia ea-kursseja, joilla on käsitelty hukkumista ja harjoiteltu hukkuvan pelastamista, mutta tallaisia asioita ei ole kerrottu. Iso kiitos! Levitän tietoa eteenpäin.

  • Pingback: Annegare Sembra Non Annegare()

  • hengissä o/

    itse meinasin hukkua penskana 2 kertaa.

    Ensimmäinen tapaus oli uimahallissa kun jouduin jonkinlaiseen shokkiin hypättyäni ensimmäistä kertaa 4 metriä syvään altaaseen. Keho käyttäytyi tuolla tavoin niinkuin tuossa artikkelissa kerrotaan, mieli taas pysyi ilmeisesti ihan normaalina. Muistan ajatelleeni “Voi kunpa olisin jäänyt kotiin katsomaan piirrettyjä, niin en olisi joutunut tähän kauheaan tilanteeseen. Tämä tilanne luultavasti johtaa minun kuolemaan, voi kunpa kävisi nyt niin hyvä tuuri että selviäisin tästä jotenkin”. Sitten joku noin 20v muija joka sattui olemaan siinä muutaman metrin päässä altaan reunalla tajusi että olen hukkumassa, ja pelasti minut.

    Toinen tapaus oli kun lammessa tuli äkkisyvä, jouduin taas paniikkiin ja meinasin hukkua.
    Ajattelin että “Taas minä meinaan hukkua. Nyt minua ei kyllä kukaan tule pelastamaan. Minun on pakko selviytyä tästä itse.”
    Sitten onnistuin tahdonvoimalla pakottamaan raajani liikkumaan siten että pystyin alkaa uimaan. En osaa sanoa onnistuinko uimaan vasta siinä vaiheessa kun aloin jo upota, vai ennen sitä.

    Siis oman kokemukseni mukaan on mahdollista vetää *snap out* tuosta vaistomaisesta hukkumisreaktiosta, jos siis osaa vaan uida. Ja voi tosiaan olla että tuo *snap out* on mahdollista vetää vasta silloin kun meinaa hukkua toista kertaa. Ja se *snap out* tuntuu vaikealta ja raskaalta toteuttaa, ruumiinosat eivät tahdo toimia ja tuntuvat painavan sata kiloa.

    Unihalvaus on samantyyppinen tilanne, eli tilanne jossa herää ja näkee vielä osittain painajaisunta. Luulee olevansa täysin hereillä, mutta ei voi liikkua ja näkee huoneessa jonkin olennon, tai muuten vaan vaistoaa jonkin pahan läsnäolon. Tuolloin sitä ihmettelee shokissa hetken aikaa, tajuaa että täytyy liikkua. Huomaa että ei shokin takia kykene liikkumaan. Sitten päättelee että on pakko yrittää liikkua kauhusta huolimatta. Keskittyy liikuttamaan jompaa kumpaa kättä, ja sitä voi onnistua liikauttamaan siitä huolimatta että se tuntuu painavan sata kiloa. Tuon vaiheen jälkeen sitä on helpompi alkaa liikuttamaan enemmän. Kohta onkin täysin hereillä ja kaikki raajat toimii.
    Jos ei onnistu liikkumaan, niin vaipuu takaisin uneen.
    Puolet ihmisistä kokee unihalvauksen jossain vaiheessa elämäänsä, yleensä nuoruusiän aikana. Niitä voi kokea useamminkin kuin kerran-

  • hengissä o/

    Ja tuo otsikon kuva on harhaanjohtava.
    Hukkuva ihminen ei huido apua. Hän levittää vaistomaisesti kädet sivuilleen ja painaa niillä veden pintaa vasten.